Mennyt viikonloppu taisi olla kesän huipennus. Mielihyvää määritteli ihan joku muu kuin esim. festivaalin artistitarjonta :) En ole mikään festivaali-ihminen muutenkaan. Livenä tykkään kuulla bändejä oikeastaan vain pienillä ja intiimeillä keikoilla, joilla ihmiset ovat suht tolpillaan ja teinit kotona nukkumassa. Poikkeuksiakin tietysti on, kuten U2:n keikka kesällä 1997, kun meininki Olympiastadionilla oli tiivistäkin tiiviimpi, ja itsekin olin vielä ihan teini.
No, kuitenkaan en ollut festareilla, vaan omakotitalolomalla Heinolassa. Viikonlopun luksusohjelma oli mahdollisimman olematon; nukkumista, pörräilyä jopolla jätskikiskan tienoilla, puhallettavia RANTAleluja, päiväunia, vesimelonin halkomista katanalla jne. Nuhakuume laiskisti meininkiä entisestään; pois jäivät mm. romanttiset yöuinnit, mutta onpahan jotain odotettavaa sitten seuraavillekin kyläilykerroille :)
Yhteenvedoksi takuuvarmaan rentoutumiseen; jo pelkästään puutalon portailla istuskelu ja lepakoiden bongailu pimenevässä heinäkuun yössä tuo vaihtelua kerrostaloihmisen elämään.
Kokeilin lueskellakin jotain. Jaksoin selailla muutaman sivun Roman Schatzin pokkarista 'Suomesta, rakkaudella'. Roman on näkynyt menneinä vuosina vähän väliä suomalaisille suunnatuissa saksankielisissä opetusohjelmissa yms., ja jokin tässä hemmossa on jäänyt mietityttämään.
Kirjaa selaillessa oivalsin, että Roman on suomalaisempi kuin moni muu meistä. Ilmiselvästi tyyppi on innoissaan suomalaisten sisäänpäinlämpiyvyydestä ja on perehtynyt suomalaisuuteen syvemmin, mitä paljasjalkainen itse jaksaisi. Kirja on ihan hyvää materiaalia riippumattonokosille ja laiskalle naureskelulle. Mutta silti . . kummallinen ex-saksalainen tuo Roman pirullisine ilmeineen ja pistävine toteamuksineen.
Valloittavaa! muituttaa omasta viikonlopustani maalla, seura oli ihanaa, yötaivas kaunis ja ... mutta nyt väsyttää... lisää päivän sanomaa, kiitos!
Kirjoittanut: maisa | heinäkuu 18, 2005 klo 03:25 ip.