Sivupoluilta moottoritielle

Tänään on taas sellainen päivä, kun turhautuminen järjestelmiin ja omaan keskeneräisyyteen vaatii avautumista; rumasti rutisevaa ärräpäätä, kun mikään ei toimi ja loputonta taivastelua, kun en ole osannut vieläkään kurvata kuoppaisilta sivupoluilta sille oikealle valtatielle.

Ongelmakseni koulun penkillä on muodostunut hätäisyys ja turhautuminen. Ensimmäinen opintopaikkani oli opintojen suuntautumisen suhteen aivan oikea, mutta koulun haparoiva opintosuunnitelma ja epämääräiset opettajat aiheuttivat stressiä, ja lopetin leikin sikseen. Reilu vuosi sujuikin sitten töiden merkeissä, kunnes omatunnon painaessa liikaa, hain 'johonkin varmaan' kouluun harkitsematta seurauksia sen enempää. Rima oli alhaalla ja opintolinja väärä.

Niinpä tuskailen nyt neljättä vuotta samassa jamassa, kuluttaen (lähes) kaiken energiani pakosuunnitelmiin. Ei kovinkaan tuloksellista? Voisin olla jo valmis ja uusilla urilla, jos olisin keskittynyt yhteen asiaan kerrallaan ja tehnyt paskaduunit niinkuin muutkin, mutta eih . . Tämä tyttö kiukuttelee karkkikaupan lattialla aina, kun on mahdollisuus. Vää-vää, mut kun mä haluun.

Kelpaamattomuuden tunne on musertava, kun epävarma nuori hakee haparoiden kouluihin, jonne ei tietystikään pääse. Omalla kohdallani jo yrittämisen työläys sai antamaan periksi; kävin pääsykokeissa ylimielisellä asenteella, etten edes yritä tosissani . . kun en mä ees haluis tänne . . tai silleen . . Helpointahan on ollut kävellä ovesta ulos ja unohtaa taas hetkeksi toiveet, paineet, tavoitteet ja epätoivo.

Katsoessani aamulla peiliin, näen useimmiten 60 kiloa hidastustöyssyjä . . Tiedän, että lopulta olen vastuussa tekemisistäni vain itselleni, ja edelleen asenteeni on kuin kiukuttelevalla uhmaikäisellä! Eikö olisi jo aika tajuta . . kuinka edetä tiedostamisen tasolta oikeisiin hengitystekniikoihin, oppia suhtautumaan vastoinkäymisiin mahdollisuuksina . . ? Argh! Niin-niin, usko itseesi, etene  suunnitelmallisesti ja sinnikkäästi . . Kyllä-kyllä, onnistuu ehkäpä joka kolmas päivä.

Aion muistaa jatkossa paremmin kuitenkin seuraavan ohjeen: ÄLÄ ANNA PERIKSI, vaikka repsahtelisitkin sivupoluille, jotka eivät veisi minnekään!

Jo helpotti, kiitos :)