Puhelimeni soi eilen puolen päivän aikoihin. Vastasin, kun töissä oli täysi tohina päällä. Nuori naisen ääni hapuili sanoja, ja viimein ymmärsin, että minulle tarjottiin opiskelupaikkaa TTVO:lta. Lukukausi alkaisi maanantaina. Ensimmäinen reaktioni oli varsin tyly: "Oho. Ai jaa. Pitää nyt katsoa. Olen nyt tosiaankin töissä . . ko-ko-päi-väi-ses-ti. Niin. Mietin asiaa viikonlopun yli."
Kun laskin puhelimen kädestäni, jäin tuijottamaan harmaata sermiä täysin typertyneenä. Aivoni löivät tyhjää, kun yritin ymmärtää, miten opiskelujen aloitus vaikuttaisi elämääni, jonka luulin laahaavan samoja kuvioita vielä pitkän aikaa. Tunnetilat liplattelivat laidasta laitaan: ilosta ja jännityksestä kaiken harmaavaan pelkoon.
Olin tosiaankin käynyt mediatuottamisen pääsykokeissa keväällä. Haastatteluissa sain kylmää vettä niskaani, kun haastattelijoiden skeptinen suhtautuminen oli juuri sitä, mitä itsetuntoni ei kestänyt. Antaa olla, ajattelin, menee liian vaikeaksi valmistua samaan aikaan tradenomiksi ja medianomiksi. Olen 26-vuotias yliaikainen opiskelija, jonka pitäisi hakea TTVO:n sijaan Radio 957:an myymään mainosaikaa. Jätin pääsykoetehtävät kesken ja lähdin kotiin.
Myöhemmin kesällä tuli tieto, että olin neljännellä varasijalla. Olenpa minä palikka, ajattelin. Neljänneltä varasijalta ei voi olla mitään mahdollisuuksia joukkoon, johon on hurja tunku.
Ja sitten . . Tervetuloa!
Soitettuani parille ystävälleni ja tajutessani viimein, mitä oli tapahtunut, soitin takaisin koulun opintosihteerille ja vakuuttelin jännittyneenä, ettei tarvitse miettiä maanantaihin. Minä tulen kyllä. Kyllä, kyllä, tuon kyllä maanantaina tarvittavat paperit.
Lisää sermien tuijottelua.
Rajoittavin tekijä tulee olemaan raha . . Nyt on tehtävä fiksuja päätöksiä, mietittävä, mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Vaarana on, että rahan tarve teettää tyhmyyksiä. Tyhmintä olisi, etten ehdi TTVO:lle ollenkaan ja jään paitsi kaikesta tarpeellisesta. Pirullista, kun en ole enää 19-vuotias, joka saa opiskella huolettoman kalliisti (rahallisesti, ajallisesti ja henkisesti . .)
Hahaa! Tylsyys ei tule olemaan arkea ! ! ! Onnellisinta on olla väsynyt ja onnellinen. Paljon tehtävää. Päivä aikaa tehdä kasa ennakkotehtäviä.
Näin sivusta tovin seuranneena ja itsekin viestintää opiskelevana; onnea opiskelupaikasta :)
Kirjoittanut: destina | elokuu 21, 2005 klo 11:15 ip.