Katsoin Jane Campionin ohjaaman leffan In the Cut. Yllätyin positiivisesti. Olin lykännyt leffan katsomista, koska en ole pääosan esittäjän Meg Ryanin suurimpia faneja. Nyt Meg ylitti itsensä ja oli jopa hyvä (ei irvistelyjä, levottomia eleitä, eikä leveitä jalkateriä . .) Omituinen Mark Ruffalo oli myös mainio häilyvänä, salaa haluttavana poliisina. Elokuvan rehellisyys ilmeni hahmojen inhimillisyytenä, piittaamattomuutena, periksiantautuvuutena . . Pieniä riisuttuja yksityiskohtia, jotka ovat kenen tahansa elämästä. In the Cut toi virkistävä naisnäkökulman elokuvagenreen, jota miehet ovat pitäneet omanaan. Veriset kuvatkaan eivät häirinneet ihastustani. Veri oli jotenkin puhdistava(?) elementti. Ehkäpä ajankohtainen tekijä, kuukautiset, vaikuttavat suhtautumiseeni tähänkin asiaan :) Yeah, she's sicko. Ilta päättyy Type O Negativen biisiin Wolf Moon . .