Kun tulin tänään kotiin, huomasin, etten kuullut enää pääskysten ääniä. Olen vieläkin järkyttynyt. Kesä on ohi. Eteläisellä taivaalla on nyt oranssi täysikuu. Olisi täydellinen yö samoilla öisissä puistoissa omenapuiden alla.
Luin koulukaverit.comista, että yläasteaikainen ihastukseni on valmistunut yliopistosta, mennyt naimisiin ja on nyt tuore isä. Tiesinhän minä, että toiset aikuistuvat, mutta että nyt jo! Lisäksi TV:sä oli mainos, jossa kosiskeltiin 18-25-vuotiaita ottamaan lainaa (Toteuttaaksesi unelmasi!). Ei koske enää minua. En ole enää tarpeeksi nuori, innokas ja ennakkoluuloton. En voi lokeroida itseäni nyt mihinkään. Harmin paikka.
Miehet voivat kyllä elää huolettoman loputtomasti vastuutonta poikamieselämää, mutta sukupuoliroolit ovat tiukassa, kun huono omatunto vaivaa vakiintumatonta tyttönaista.
Univelkaa, ei muuta.
