Vilkaisin ikkunasta ulos ja sade näytti tauonneen. Ajattelin lähteä pikaiselle kävelylle Kaupin takametsiin, mutta kun olin ehtinyt kiskoa lenkkarit jalkaan, harmaa vesiseinämä oli ilmaantunut takavasemmalta ja rummutti parvekkeen ikkunoita.
Viime kesänä reissassimme kaverin mökille Keski-Suomeen heinäkuun lopulla, kun alueella oli ollut sen luokan kaatosade, että monen mökkitie oli huuhtoutunut tiehensä. Pääsimme sentään perille, eikä vastaan sattunut yhtäkään uutisissa näytettyä kanjonia, jota tiehallinnon miehet pällistelivät päätään raapien. Sen luokan vedenpaisumusta ei oltu ennen nähty.
Säästä puhuminen on kuulemma yksi niistä harvoista small-talk-aiheista, joka onnistuu seurassa kuin seurassa. Vakavemmin ilmastosta ja sen muutoksista puhutaan tänään Telakassa kakkosella. Päivän kysymys onkin: Osataanko ilmastonmuutoksesta puhua? . . että tämmoinen aasinsilta . . :P
Meistä kukaan ei osaa ennustaa tulevaisuutta, mutta aiheesta keskusteleminen ja faktojen esilletuominen ovat kieltämättä tärkeitä, jotta tavallinenkin talliainen saataisiin juoneen mukaan. Mitäpä minä pieni ihminen voisin teollisuuden ja liikenteen päästöille? Vaikuttaa siltä, että isokenkäisiin vaikuttaminen vaatii luontoaktivistilta 24h sitoutumista, mielenosoituksia, median manipuloimista jatkuvilla tempuilla . . Hengästyttää jo pelkkä ajatuskin. Luulisi, että kapitalistitkin osaisivat jo nykyään huomioida puhtaan ilman rajallisuuden.
Maailmassa on paljon asioita, jotka ovat rempallaan. Jospa saisin jonkun pienen pestin, jolla tehdä oman osuuteni . . Antakaa kukkalapio, alan purkkahautaurakoitsijaksI.
