Hyvä ystäväni perusteli minulle tässä jonkin aikaa sitten varsin vakuuttavasti, miksei ufoja nyt vaan ole olemassa . . vielä. Huvittavaa oli se, että ystäväni oli aidosti harmissaan, kun tieteelliset faktat olivat niin järeitä, että hänenkin täytyi myöntää ufojen epätodennäköisyys.
Se, miten asian ymmärsin, kyseessä on Stephen Hawkingsin koulukunnan teoria alkuräjähdyksestä ja siitä, että olemme toisen tai kolmannen sukupolven aurinkokuntalaisia. Käytännössä elämä on mahdollista vain samankaltaisissa aurinkokunnissa kuin omamme, koska ensimmäisen sukupolven aurinkokunnissa planeetat ovat vielä aurinkojen ruokaa.
Jos olemme kaikki lähtöisin samasta räjähdyspisteestä, matka toisen ja kolmannen sukupolven aurinkokuntiin on pit-kä. Koska olemme olleet samalla lähtöviivalla kaltaisiemme aurinkokuntien kanssa, elämänmuodot vastaavanlaisissa olosuhteissa eivät ole vielä ehtineet sille tasolle, että aikaa aika lailla vievä tutkimusmatkailu olisi ehtinyt tänne asti . . Paitsi madonreikiä käyttämällä (!)
Ajan Lyhyt Historia on muuten mainio kirja, joka pitäisi käydä läpi ainakin lukioissa. Ja kyllä pieni tiedematkailu kannattaa omallakin ajalla vaikka laiturin nokassa. Omien pikkumurheiden keskellä kun on joskus vapauttavaa pohtia hiukan isompiakin asioita, tekee hyvää herneaivoille ja napanöyhdälle
En voinut kuitenkaan olla olematta huonolla tuulella, kun kävin katsomassa Spielbergin Maailmojen Sodan. Maailmojen Sodassahan ei tietystikään ole kyse enää tieteestä vaan yhdestä legendaarisimmista aikuisten sadusta. Orson Welles onnistui aikoinaan pelottelemaan hyväuskoiset radiokuuntelijat KAUHUSTA KANKEIKSI. Muistan myös lapsena nähneeni brittiläisen (?) tv-sarjan Tripolien Kaupunki, joka teki minuun suuren vaikutuksen uskottavilla (ihmis)rooleilla ja omanlaisella tunnelmallaan.
Spielberg ei vakuuttanut tällä kertaa. Kliseisesti, kömpelösti ja jopa huvittavasti etenevä War of The Worldsin yksi heikoimmista lenkeistä oli lammasmaiset ihmisjoukot, jotka ajoittain vaikuttivat enemmänkin zombeilta kuin oikeilta ihmisiltä. Steriiliyys ja laskelmoivuus vievät liian usein ison luokan leffoista fiiliksen. Mut hei, Tompan nahkarotsi oli ihan kool.
Ruokatauko! Ajatus harhailee, kun olen nälkäinen . .
