YöPäiväKirjoituksia

Hyppää poika, hyppää!

Tommi Evilä. Kerrankin katseen- ja kuulonkestävä urheilija Suomesta. Pidemmän päälle kun kyseessä on kuitenkin Suomen urheilumaineen lisäksi myös miesmaine. Totuushan on, että suomalaisten miesten maine maailmalla on jokseenkin epämääräinen.

Suomalaiset miesurheilijat ovat yleensä sisäänpäin lämpiävää sakkia. Joku sanoi joskus, että suomalainen mies menestyy lajeissa, joissa on oltava kypärä päässä ja joissa on mahdollisuus saada itsensä hengiltä . . Sosiaalisesti kyvykäs pituushyppääjä on siis ihan kiva lisä jurojen kilpa-ajajien ja mäkihyppääjien joukkoon.

Ja Tommi on muutenkin hyvää ainesta joka pojan sankariksi (ihan maailmalaajuisesti). Kun esim. hiihto ja autourheilu ovat tuttuja vain viidelle prosentille pallomme asukkaista, pituushyppyä harrastetaan joka viidakossa.

Jaksaa-jaksaa!

Viikko alkoi vauhdikkaasti. Töissä on vaihteeksi säpinää ja vaikuttaa siltä, että urheilukausikin on hyvällä alulla muutenkin kuin MM-kisojen osalta. Kiskoin maanantaina lenkkarit jalkaan ja lähdin aluksi ihan vaan pikkulenkille. Jossain vaiheessa tie vei naista niin lujaa, että kiersin kokonaisen järven (!) Tienviitoista päätellen matkaa kertyi ainakin 10 km.

Moni muukin on aloittelemassa taas liikuntaharrastukset mm. kaupungin pepunpingotuslaitoksissa. Ahtauduin eilen muokkaustunnille kymmenien muiden kiinteämmästä kehosta haaveilevien naisten sekaan. Itsensä näkeminen kokovartalopeilistä antoi lisätsemppiä painojen nosteluun . . Taas kerran piti todeta, että tottumukset kostautuvat, jos niihin kuuluu liikaa herkkuja ja liian vähän liikuntaa.

Konttorirotan työ jumittaa, kun koneen äärellä pitää kyhjöttää 7,5h päivässä. Itse huomaan lihaksiston surkastumisen viimeistään silloin, kun alaselkään iskee noidannuoli. Kuntoilu alkaa taas kummasti kiinnostaa, kun voimattomien lihassäikeiden krampit vievät jaloista voimat ja koordinaation.

Isän selkä kului työkelvottomaksi metsätöissä, tyttären selkä painuu kasaan paperitöissä. Suomi menee selvästikin eteenpäin . .